Mäellä on tapahtunut taas paljon. Välissä on itselläni ollut kuumeilua ja flunssaa, joten kaiken tapahtuneen raportoiminen on jäänyt.
Vapun hauskin tapahtuma sattui aattoiltana myöhään juodessamme iltavuorojen jälkeen teetä tuvan pöydän ääressä. Hämärä oli jo laskeutunut, mutta sen verran näki, että saimme kunnon naurut. Ensin huomasimme niityllä hämärässä laiskasti loikkivan rusakon vai jättikokoinen metsäjäniksen roikaleko lienee. Vemmelsäärtä seurasi hiljaa hiipien musta varjo. Kuningatar Emma. Koko eroa edellisen hyväksi monta kertaa häntäkärpäsen koko.
Emmalla oli selvästi jo valkoinen ruokaliina taiteltuna kaulalle. Punaviinipullo oli avattu. Vappupöytänsä oli katettu valkoiselle pellavaliinalle, hopeat tanassa ja kristalliset lasit. Enää ei puuttunut muuta kuin pääruoka. Jäniksen pysähtyessä ja noustessa takajaloilleen kissa pysähtyi ja painautui maata vasten. Sata varmaa on se, että pitkäkorva mokoma huudatti aivan huvikseen Emma-neitiä. Niityllä kisailtiin muutama kierros ennen kuin loikkija kyllästyi leikkiinsä ja painui metsän pimentoon.
Lopputulos oli se, että Emma heitti lautasliinan kehiin ja hipsi muina miehinä sisälle syömään Latz, öxkött i gele. Eikä asiasta sen koommin ole puhuttu.
Aurora lähti omaan ihanaan laumaansa Hämeenkyröön. Sillä on siellä todellinen Prinsessan elämä. Auroran lähdön jälkeen Finan jo pitkään jatkunut silmänympärysten ihon oirehtiminen alkoi pahentua kunnolla. Siihen kokeiltiin antibioottivoidetta, mutta tuloksetta. Nyt kokeilemme nuorelle rouvalle kivennäisainelisää, jos siitä olisi apua silmänympärysiholle ja muuallekin nahkaan. Äitinsä Santran ruokailua vahdimme nyt, ettei vanha mamma aja tytärtään omalta ruokakipolta pois. Vuohien maailma on selkeä ja tietyllä tavalla julma. Aivan niinkuin meidän ihmistenkin: vahvat nokkivat heikot.
Olemme odottaneet kevättä kipeästi, mutta se on tullut tuskaisen pienin askelin ja ottanut välillä isoja loikkia talvea kohti. Nyt tarkkaan katsoessa voi maassa nähdä kauttaaltaan hennon vihreän harson kurottuvan kohti valoa. Hevoset ja vuohet ovat näistä ensimmäisistä tupsuista onnellisia. Kuiva heinä ei oikein enää maistu, vaan maasta etsitään jokainen uskalias ruohontupsu parempiin suihin. Vuohet viihtyvät nyt suhteellisen pitkään ulkona. Ne käyskentelevät metsänreunassa ja niityillä etsimässä syötävää. Jokaisen liikenneen auringonsäteen ne ovat imeneet kylkiinsä.
Hevoset ovat olleet jo useita kertoja irti pihassa. Vaspelille kaikki tämä on uutta. Se pöristelee välillä ja ottaa laukkaspurtteja ikään kuin kertoakseen meille, että nyt ollaan "karussa". Hevosten ruokailua on jännittävä seurata. Kevään edetessä niiden mielitupsut vaihtuvat. Vihreän syöminen alkoi haapojen ja leppien tyvissä kasvavasta kirkkaan vihreästä sammaleesta. Nyt menee kaikenlaiset versot: pajut, koivut, mustaherukat, ruusut. Pahin karvanlähtö alkaa olla ohitse. Näyttää siltä, että karvamammuttien sijaan meillä onkin pihatossa ihka oikeita hevosia.
Vielä muutama sana ihmiselle, joka kaipaa elämäänsä iloa ja haastetta. Hommaa vuohi! Ei samanlaisia päiviä, ja tilanteet seuraavat toisiaan pulppuavana purona. Vuohen kanssa voit testata ja kehittää huumorintajuasi. Puutarhasta murehtiminen loppuu siihen päivään, kun pihaasi astuu uusi Puutarhuri. Sinulla ei ole enää sen jälkeen puutarhaa. Vuohen kanssa voi käydä syvällisiä keskusteluja. Sen tunne-elämä on laaja-alaista ja puhe välillä riipaisevan koskettavaa. Se tietää paikkansa, ja pian sinäkin tiedät paikkasi. Elämä on tietyllä tavalla selkeää. Haasteita hakevalle kehoittaisin aloittamaan uuden elämän vielä kilin kanssa. Siinä on kierrokset kohdillaan! Naurua ja hämmästelyä joka päivälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti