Olen ollut käsityksessä, että koirakoulu on tilanne tai paikka, missä ihminen opettaa koiraa. Väärin. Nekun kyseessä ollessa koira opettaa isäntää.
Menimme eilen nukkumaan kuten joka ilta tavallista. Petissä oli koiria ja kissoja palvelusväen lisäksi erilukuinen määrä. Nekku sai yllättävän kiihkeän rakkauskohtauksen Reijoa kohtaan. Se nuoli tämän käsivarsia ja naamaa varsin ankarasti. Reijo tästä hieman jo harmistui ja pyysi Nekun mielestä turhan painokkaasti lopettamaan pesupuuhat. Nekku loukkaantui niin (ranskalainen veri kuohahti), että hyppäsi sängystä pois ja meni mököttämään viereiseen kammariin. Silmiensä valkuaiset vain muljahtelivat tytön katsoessa anteeksiantoa anelevaa Reijoa. Eikä tullut takaisin. Nekku tiesi, ettei esitetty anteeksipyyntö ole aito. Anelussa oli turhaa imelyyttä ja pientä naurun poikasta.Sitä tyttöä ei moinen hämää.
Hetken kuluttua Nekku hiippaili meidän kammariin ja kääriytyi kerälle tuolin alle. Tätä se ei tee koskaan muuten kuin kuvatun kaltaisissa kipeissä ristiriitatilanteissa. Reijon aneli edelleen anteeksipyyntöä, mutta sitä ei kuulunut. Vain tiukka tuijotus ja loukkaantunut syvä huokaus.Tähän tilanteeseen nukahdimme ylen suruissamme.
Reijo oli aamulla niin onnellinen, koska Nekku oli hiippaillut yön aikana sänkyyn meidän väliin. Suopumisesta kiitokseksi Nekeli sai Reijolta aamukahvipöydässä vielä palan lämmintä ahvenkukkoa voinokareen kera. Kaikki oli anteeksiannettu.
Nekku on paras :)))
VastaaPoista