Kilipukuinen marakatti

Apua, meillä on pihapiirissä aito marakatti! Ovelasti pukeutuneena pikku kiliksi. Tyttö nimeltä Emil från Koivumäki. Rasittavan ihana ja ihastuttava. Tunneskaala puhtaasta raivosta vilpittömimpään rakkauteen neidin tehdessä jekkujaan meidän iloksi ja harmiksi. Estelle.

Toissa viikolla kili hyppeli iloisesti Leppiksemme katolle (vanha punainen, hatch-back Toyota) ja alas. Huis-hais, eikä painovoima tuntunut missään. Auto on valmiiksi jo niin lommoilla, ettei pienen kilin tepastukset voineet saada enää näkyviä lisävaurioita aikaan. Mummu oli ihastuksissaan: on siinä taitava neiti, hypätä nyt noin vain auton katolle.

Viime viikolla Leppis alkoi olla liian helppo juttu. Jollain ilveellä tyttö oli kiivennyt maasturin katolle tanssahtelemaan, mistä mummu luonnollisesti huokaili ihastuksesta. On se taitava tyttö. Pari päivää sitten meiltä meinasi silmät pudota päästä nähdessämme Estellen tepastelevan vanhan volkkarin pakun, Love and Peace-auton, katolla. Korkeutta autolla vähän vajaat kaksi metriä.

Estelle esitti hienoa tanssiesitystä pakun katolla, kun pappa analysoi ääneen ainoaa mahdollista kulkureittiä katolle. Väärin. Yhdellä loikalla Estelle näytti, että pakun katolle mennään maasturin katon kautta ja sieltä kahden metrin loikka pakun katolle. Oli meillä ilmeissä pitelemistä, kun todellinen kulkureitti paljastui. Sittemmin papan analysoima suorempi reitti on ollut tytöllä käytössä, jos maasturia ei ole parkkeerattu pakun viereen.

Kuttula alkaa olla liian kuuma vuohille näillä keleillä. Ne ovat yöt sisällä ilveksiltä ja ketuilta suojassa. Niinpä laitoimme niille viileämmät kesäkarsinat. Laitoimme, petrasimme, tilkitsimme mahdollisia marakatin mentäviä kulkuaukkoja. Ja se riiviö ilmestyi jostain reiästä muutamassa nanosekunnissa ilkikurisen naamansa kanssa meille elvistelemään: "Hei mummu ja pappa! Estelle tässä, mennäänkö leikkimään?"

Kun vihdoin olimme saaneet kesäkarsinat sellaiseen trimmiin, ettei niistä Estellekään tullut enää ulos, oli varustus melkoinen. Lautoja oli lyöty moneen kerrokseen miltei kattoon asti. Matalampi portti oli tukittu törkeän painavalla, vanhalla ovella. Ovi salvattiin paikoilleen lähes puhelintolpan paksuisella parimetrisellä puunrungolla. Maanrajasta pienetkin reiät oli tilkitty, ettei niistä kulje enää hiirulainenkaan. Jos hevosilla olisi suhteessa kokoonsa sama hinku vapauteen keikistelemään, ei niitä pidättelisi Kiinan muurikaan!

Kun kaikki tämä oli saatu valmiiksi, huokasimme tyytyväisinä. Nyt pysyy Estelle siellä, missä pitääkin. Aamulla menin lypsylle. Eipä aikaakaan, kun Estelle päkättää navetan ylisillä. Siellä rämisi kaikki vanhat tavarat ja pellit neidin hypellessä iloisesti vapaudessa. Ylisille on maasta matkaa noin kolme metriä...

Oli nostettava kätemme ylös. 6-0.