... tätä meidän porukkaa.
Kutut opettivat minulle eilen, kuinka monta mahdollisuutta ihmisellä onkaan lypsää omapäinen vuohi. Ensimmäisen demostration antoi Lotta. Rouva on ollut viimeksi lypsyssä puolitoista vuotta sitten. Silloin lypsäminen onnistui miten milloinkin riippuen rouvan senhetkisestä mielenlaadusta. Tällä hetkellä Lotta on sitä mieltä, että hänen utareisiinsa ei kosketa. Riittää, että teini-iässä oleva riiviö käy ottamassa sieltä huikkaa.
Eilen se istahti koko "pienellä" painollaan lypsyämpärin päälle. Piste. Lotta on sellaisessa fyysisessä kunnossa, ettei sitä ihan pienet tuulet heiluttele. Länkisääret ja tynnyrimäisesti hyllyvä maha ovat Lotan tavaramerkki. Sai siinä sitten mamma puhista, kun yritti nostaa toisella kädellä paksua vuohen perää ämpärin päältä ja toisella samaan aikaan yritti päästä vetimiin kiinni. Lotalla ei ollut mitään hätää: tyytyväisenä näytti märehtivän ja leppuuttelevan takajalkojaan ja röllömahaansa mamman käsivarrella. Lypsyn lopuksi kehtasi vielä pökätä reiteen, kun en pitänyt varaani. On se sellainen Lotta, ettei toista! Lotta <3.
Sitten Fina, tuo ensikertaa kilistänyt. Tytön kanssa on koettu monet jännnittävät lypsyhetket, mutta viime päivinä se on antanut lypsää yllättävän hienosti. Eilen sillä kuitenkin otti koko touhu sarviin. Se hyppäsi etujaloillaan hartioilleni, kun ähräsin polvillani kuttulan lattialla ja yritin sovittaa ämpäriä sen utareiden alle. Eipä siinä mitään. Oikeastaan lypsäminen olikin erityisen helppoa, kun tissit olivat hyvin esillä ja vuohi itse valitsemassaan kiikissä. Fina smack.
Finan lypsyn vaativuustasoa nostaa kili Estelle, tuo rasittavan rakastettava riiviö. Ei mene minuuttiakaan sen huomatessa Finaa lypsettävän, kun se hyppää lypsäjän selkään tepastelemaan. Pienet sorkat iskevät suoraan lypsäjän keskushermostoon kilin pomppiessa selkään ja alas ja takaisin ja eestaas ja eestaas. Saat kieltää tyttöä vaikka maailman tappiin, mutta touhu jatkuu riehakkaana aina lypsyn loppuun asti.
Santra on ihan Pro lypsyhommissa. Kertaakaan vielä se ei ole antanut itseään kiinni pelkällä huokauksella tai kauniilla toivomuksella. Sen tytär Ruusu on täysin papan ja mummun puolella. Yhdessä me pyydystämme kuttua, kunnes se kyllästyy karsinassa pyörimiseen ja pysähtyy lypsylle. Ruusu on heti toisessa vetimessä kiinni kuin iilimato ja ihminen sitten toisessa. Santran maito tulee vuolaana suihkuna lypsyämpäriin muodostaen herkullisen näköistä vaahtoa maidon pinnalle. Käsittämätöntä on kuitenkin se, että tuo pikkuinen Ruusu vetää aamulla yhteen menoon n litran maitoa ja me saadaan toisesta vetimestä toinen mokoma. Miten niin pieneen otukseen menee kerralla sellainen määrä lämmintä maitoa! Ruusu onkin session jälkeen kuin pienessä hiivassa. Maha pyöreänä se hoippuu pihalle, eikä ruoho ala hetikään maistua. Santra <3. Ruusu <3
Heräsimme tänään ennen kuutta. Ulkorappusilla rötkötti hengettömänä mikä lie määrittämätön valtava otus. Reijo nimesi sen vesimyyräksi. Emma oli ollut ahkerana yöllä. Levitimme Kuningatarelle tuvan lattialle punaisen maton ja kumarsimme ja niiasimme neidille sen purjehtiessa ylväästi tupaan tervehtimään Usvaa. Tervehdyksen jälkeen neiti hyppäsi ruokapöydälle tarkastamaan antimet. Laitoimme sille oman annoksensa voita, jonka Emma nautinnollisesti nuoleskeli. Sen jälkeen pala Latzia, aamupesut ja nukkumaan pieneksi hetkeksi. Voi Emma, miten voitkaan olla ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti