Vastavalossa

Aamu meni pieleen heti heräämisestä lähtien. Reijolle oli ilmoitettu virheellisesti edellisenä päivänä, ettei viikonloppuna ole töitä. Puhelin soi kuitenkin aamulla klo 7.10. Reijon työpaikalta ihmeteltiin, miksei mies ole jo töissä. Tiedonkulunkatkosta siis. No, isäntä keitti pikaseen kahvit ja lähti menemään.

Minä nielin pettymystä. Taisipa asiasta muutama sana lipsahtaa kuuluvillekin.Olin hyvin kiukkuinen asiasta, koska tänään oli ystävämme hautajaiset. Olisin niin kovin mielelläni mennyt sinne yhdessä Reijon kanssa.

Ärsyyntyneenä lähdin lypsämään vuohia, jotka luonnollisesti reagoivat kiukkuuni samalla määrällä pönttöenergiaa. Lotan maito kaatui maahan. Santran maidosta toinen puoli meni koirille, kun kuttu hämmenteli sorkallaan maitoa muutaman kerran. Kerrottakoon tässä, että Santran tyttö Ruusu oli osaltaan sähläämässä lypsämisessä, mikä hermostutti emokuttua tavattomasti. Ruusu kaatoi Santran kaurat maahan, tosin ilmeisen tahattomasti. Santra kun on kauroilleen varsin perso, kukapa ei olisi. Finan kanssa sama juttu: sorkka ämpäriin ja emännällä kierrokset punaisella. Kirkuvan punaisiksi kävi emännän naama Estellen, tuon välillä ah niin rasittavan marakatin, kuikkelehdittua kissan mentävästä oviaukosta sisälle kuttulan eteiseen ja sieltä yhdellä nätillä loikalla Finan karsinaan. Siitä olikin enää sekunnin murto-osan matka mummin selkään. Loppua en viitsi edes kirjoittaa pienten sorkkien raapiessa mummin niskaa ja Finan paskaisen sorkan hämmennellessä vaahtoavaa maitoa.

Yritin koota itseni ja laiton tiskiveet lämpiämään hellalle. Sillä välin kävin autosta katsomassa, olivatko mustat juhlakengät siellä tallessa. Eihän ne olleet. Soitin Reijolle töihin, mahtaako hän tietää missä kengät mahdollisesti olisivat auton siivouksen jäljiltä. Eivät olleet auton paksissa. Eivät eteisessä, eivät makkarissa, eivät kummassakaan aitassa, eivät navetassa. Ah, valtimot meinasivat ratketa. Hyppelin likaisessa t-paidassa ja pikkuhousuissa ympäri pihamaata ja kiukun kyyneleet sekoittuneina suruun ystävämme kuolemasta tirisivät pitkin poskia.

Reijolle viesti, etten lähdekään hautajaisiin. Soitto ystäväpariskunnalle, että hakisi yhteisen kukkavihkon hautaustoimistosta. Tämä ei vastannut. Soitto toiselle pariskunnalle. Siellä vastattiin: hirveä parku, ulina ja manaus, etten voi tulla reinoissa tai navettakengissä haudalle. Linjan toisessa päässä lohdutettiin, että hänellä on ylimääräiset mustat kengät.

No, tästä voimaantuneena äkkiä laittamaan saunan pataan tulta, jotta voisin pestä hiukset ennen lähtöä. Se homma onnistui heti kerrasta.

Menimme hakemaan kukkalaitetta yhdessä toisen pariskunnan kanssa. Myymälässä oli kahdessa kohtaa kyltti, missä huutomerkein ilmoitettiin vain käteismaksun olevan mahdollinen. No hätä. Liikettä vastapäätä olisi pankkiautomaatti. Suljettu. Stängd. Args. Menimme itkemään liikkeeseen sisään, että olisko mitenkään mahdollista saada kukkavihkoa laskulle. Huhhuh, 25,- löytyi kukkarosta ja loput laskulle.Kukkavihko oli koskettavan kaunis. Liljoja, joitain valkoisia kukkia, joiden nimeä en saa päähäni vaikka olen nimen kuullut jo sen kymmenen kertaa. Lisänä vielä kolme verenpunaista ruusua.

Koko aamu ja aamupäivä näyttäytyi eri valossa saavuttuani kappelille. Omaiset ja muu saattoväki oli jo pitkälti kappelin pihalla odottamassa tilaisuuden alkua. Menimme kaikki sisälle. Pian kantajat kantoivat arkun sisälle kappeliin sille varatulle korokkeelle. Kukkalaittet asetettiin arkun ympärille. Suru ja ahdistus puristi koko kehoani, vaikka toisaalta olin onnellinenkin vainajan puolesta. Hän tiesi, minne oli menossa. Kotiin.

Siunaustilaisuuden jälkeen arkku saateltiin kirkkomaalle ja laskettiin hautaan. Sen jälkeen muutamat miehet alkoivat lapioimaan hautaa umpeen. Siinä hetkessä konkretisoitui kristallinkirkkaasti, mikä on ihmisen näkyväisen viimeinen sija. Hauta ei jäänyt steriilisti peitettyä vihreällä kuomulla niin kuin yleensä nykyään on tapana. "Maasta olet sinä tullut. Maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

"Viimeisenä päivänä on Jeesus Kristus herättävä sinut kuolleista." Tämä jäi tästä päivästä päällimmäiseksi lohdulliseksi ajatukseksi. Saattoväki laski kukkalaitteensa hautahiekan päälle. Värien loisto.

Tullessani kotiin, oli Reijo lämmittämässä saunaa. Vuohet antoivat lypsää kauniisti. Hevoset laidunsivat levollisesti. Ihanat kesänaapurit ja kummityttö olivat vielä pihalla turisemassa. Kesä juuri ja juuri puhkeamaisillaan täyteen kukkaansa. Tämä ihana elämä.