Laiskan päivä

Eilinen päivä oli unelmainen. Otin yhden ylimääräisen vapaapäivän ja käytin sen niiiiiiin kesästä nauttien kuin vain laiska ihminen voi.

Aloitimme päivän Reijon kanssa viemällä koirat metsäretkelle. Usva nautti, kun sai välillä karistaa Riiviön pois karvoistaan. Riiviökin nautti, sillä se sai haukkua ensimmäisiä lintujaan. Nekku paineli nenä maassa kuin dieselveturi hajusta toiseen siirtyen.

Reissun jälkeen käytiin uimassa. Kaikki muut paitsi Nappi, joka ei suostunut menemään autoon. Hän ei pidä, jos hänen vapauttaan rajoitetaan. Tästä seuraamuksena Napille napsahti ensimmäinen huki kotimiehenä. Kuvittelimme jo kauhukuvia, mitä pentu on kehitellyt maksaakseen meille potut pottuina. Hykertelimme, että seuraavalla kerralla neito takuulla on ensimmäisenä autossa. Vielä mitä! Nappi nukkui omassa luolassaan suloisesti kerällä tullessamme kotiin. Toinen silmä raottui raukeasti: "Ai, te tulitte sitten?". Siltä kerältä unta riitti vielä reilut kaksi tuntia.

Kiertelemme silloin tällöin kirppareita lähinnä vaatteita etsien, mutta usein mukaan tarttuu kirjojakin. Niitä on kertynyt hyllymetreittäin odottaen isäntäväeltä vain aikaa tarttua niihin. Eilen aikaa oli. Kyllä nautin. Luin Linda Kohanovin yhden kirjan, selasin Hannu Raittilan Kirjailijaelämää sekä aloitin Saara Kesävuoren Tarvitse minua ja Jyrki Vainosen novellikokoelman Tornit. Tänään lähden Helsinkiin Hannan rippijuhlaan. Yövyn hotellissa. Siispä tiedossa antoisa junamatka Vainosen ja Kesävuoren kanssa, ja samassa seurassa jatkunee lauantai-iltakin hotellihuoneen vuoteessa.

Myöhäilta oli vallan mukava. Lähdin  klo 22 jälkeen käymään vielä tarkistamassa hevosten juomavesien tilanteen. Umpimetsästä kuului armoton rytinä. Lauma oli punkenut itsensä pusikoiden läpi entisille lehmisaroille. Meillä onkin ollut aikomuksena laajentaa pihattolaidunta kattamaan myös nämä vanhat laidunmaat. Ne ovat vallan pusikoituneet: pajua, leppää ja vatukkaa ihmistä kainaloon asti ja ylikin. Kuitenkin saroilta on vielä nähtävissä maan aikaisempi käyttötarkoitus.

Hiippailin sydän kylmänä katsomaan, missä asti hevoset jo painavat menemään. Ne ilahtuivat vallan suuresti minut nähdessään. Hihkaisivat vain, että ai kiva, mammakin tuli retkelle! Meillä on täällä Mansikkapaikka. Sieltä löytyi oikea runsaudensarvi. Nyt on tuoretta vihreää saatavilla taas ainakin parin viikon ajaksi. Hienointa siinä on, että paarmat eivät viihdy moisessa ryteikössä, ja toisaalta hevosilla on runsaasti valinnan varaa vihreän suhteen. Alkuyöstä vadelmanlehdet näyttivät olevan lauman suunmukaista. Ryske syntyi lähinnä siitä, kun hevoset hinkkasivat itseään puihin ja taittoivat paksuja oksia mahojensa alle hätistääkseen öttiäiset pois ja kihnuuttaakseen kutiavia paarmanpuremiaan. Ääni oli kuin olisi isompikin mettätyökone ollut täydessä touhussa ihan tuvan ikkunan takana...

Virrassa

Päiviä, viikkoja on mennyt kuin sameassa sumussa. Miten onkaan ollut tahmean tuntuista menoa.

Neiti Nappisella on tässä oma osansa, ennen kuin tajusimme laittaa niin Riiviön kuin myös Usvan sen esiliinaksi öiksi ulos. Nappi kun meinasi, että päivä alkaa hetimmiten aamusta. Ihmisten ajassa kellot näyttivät silloin 02.00. Niillä silmillä tirrittelimme klo 5.45 asti, jolloin herätyskello viimeisteli valveillaolon.

Napin mielestä klo 5.45 on juuri sopiva aika käydä ensimmäisille päiväunille. Hän suuresti ihmetteli, kuinka meidän talo on sellainen, ettei siellä saa edes pienet lapset nukkua rauhassa. Kello vasta 5.45... Nyt siis pikkuneiti lähtee pihalle heti, jos hän aloittaa päivänsä meille epäinhimilliseen aikaan. Näin kaikki ovat Usvaa ehkä lukuunottamatta tyytyväisiä. Usva haluaisi köllötellä rauhassa pehmeässä sängyssä tai lattialla aivan sängyn vieressä.

Laitumet alkavat hiljalleen ehtyä. Hevoset ja vuohet saavat halutessaan ensimmäisiä korsia kuivaheinää. Ne näyttävät maistuvan erinomaisen hyvin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Viritimme innoissamme slow-feeding heinäverkon pihalle. Verkon silmukkatiheys on vain 3,5 cm, jolloin hevosilla ja vuohilla menee pitkä tovi heiniä syödessä, koska heinää tulee verkosta ulos varsin pieninä erinä. Ihmistä tämä systeemi palvelee nimenomaan siitä syystä, että tallotun heinän määrän pitäisi näin vähentyä oleellisesti. Hevosille tällaisen ruokinnan pitäisi olla luonnonmukaista, koska heinää ei voi määrättömästi ahmia ja talloa loppuja. Väärin!! Suomenhevosten mielestä verkkosysteemi on typerä juurikin siksi, ettei silloin voi ruokailla riittävällä nopeudella. Tähän mennessä joka ikinen aamu verkko on revitty maahan ja heinät levitetty ympäriinsä.

Vanhin tytär lähti tänään kohti Meksikoa. Sekin on painanut taka-alalla. Tiedän, että hänellä tulee olemaan hienoista hienoin vuosi, mutta oma ikävä kaivaa tällä hetkellä sydämeen onttoa koloa. Uskon kuitenkin, että kun tyttö on päässyt siellä elämästä kiinni, alkaa itsellänikin kevyempi vaihe, ja alan odottaa innokkaasti sikäläisiä kuulumisia.

Nuorimmainen aloitti sotaväen vajaa kolme viikkoa sitten. Viime perjantaina varuskunnassa järjestettiin tutustumispäivä omaisille. Onhan se koskettavan näköistä kymmenien nuorten miesten seisoessa rivistössä ja suorittavan käskyjä samanaikaisesti. Samalla kuitenkin mietin, että nuoko miehet olisivat jossain vaiheessa osa Nato-joukkoja. Niitä, jotka voitaisiin määrätä maalitauluiksi suojelemaan amerikkalaisten "ikiaikaisia oikeuksia" maapallon eri kolkkien luonnonvaroihin? Suuri Ei Kiitos.

Riipii

Vanhin tytär kävi viikonloppuna Koivumäellä poikaystävänsä kanssa. Olikin mukavaa, sillä koolla olivat heidän lisäksi Riikka ja Reijon vanhin tytär Tinja. Myös Hanna kävi antamassa ratsastusopetusta innokkaille oppilaille ja touhuamassa Millan kanssa. Välillä hulina ja nuorten touhut ja pulinat tuovat eloa muuten rauhallisempaan elämänmenoon. Huomenna Heidi piipahtaa vielä kerran mäellä, mutta sitten tyttö lähtee vuodeksi vaihto-opiskelijaksi Meksikoon.

Olen tiennyt lähdöstä jo useita kuukausia, mutta siirtänyt asian ajattelemisen myöhäisempään ajankohtaan. Se ajankohta on nyt.

Siitä olen vilpittömästi iloinen, että tyttö on löytänyt oman elämänpolkunsa ja toteuttaa unelmiaan. Jos mitä olen yrittänyt lapsilleni opettaa, on se, että vaali unelmiasi ja luota sisäiseen viisauteesi siitä, mikä on sinun Oma Polkusi. Uskon, että vuosi Etelä-Amerikassa on kokemus, josta riittänee mitä erinäisintä ammennettavaa vuosiksi eteenpäin.

Oma suojeleva puoli piipittää ja haluaisi pitää nuoresta edes jollain lailla kiinni ja näissä näennäisesti turvallisemmissa olosuhteissa. En ole tainnut nähdä yhtään positiivista uutista Meksikosta viimeisten kuukausien aikana. Onneksi on sen verran mediakriittisyyttä, että ymmärrän hyvän uutisen olevan huonon uutisen tai ei uutisen lainkaan. 

Varmaan käy niin, kun tyttö on päässyt perille majapaikkaansa ja laittaa ensimmäiset viestit, on tunnelmani vaihtunut pääosin uteliaisuudeksi ja kepeäksi iloksi siitä, että tyttö elää juuri niin kuin itsekin olen kokenut tärkeäksi  -  kulkea valitsemallaan tiellä kivineen, kantoineen. Puroine, niittyineen.

Nyt kuitenkin pitkältä tuntuva ero on vielä edessä. Sydänalassa kiertää itku ja luopumisen kirvely.

Valokuvauspäivä

Eilen Riikka ja Hanna kuvasivat koko aamupäivän niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Tässä hieman satoa.

MUSTASUKKAISUUS

JANON JÄLKEEN

KESÄYÖN UNELMA

TYTTÖJEN SALAISUUS

 PASKADUUNI

KUKKAISTYTTÖ

 MIKÄ JUTTU!

FILMAUSRYHMÄ

TILA

Painajaisuni

Heräsin eilen aamulla hiestä märkänä. Näin aamuntunteina ahdistavan unen.

Muutimme Reijon kanssa Jyväskylään järvenrannelle arkkitehdin suunnittelemaan valtavaan suureen ja hienoon designomakotitaloon. Olohuoneen ikkunoista avautui sinänsä upea maisema järvelle. Tontti oli iso. Talossa oli paljon huoneita. Ne oli sisustettu viimeisen päälle tyylillä ja kalliilla maulla. Valkoisia, kalkittuja seiniä, vahvanvärisiä verhoja ja huonekaluja. Kuin sisustuslehdestä. Yksi huoneista oli tarkoitettu jopa elokuvateatteriksi. Ihmettelimme, miten voi olla hienot hifistelylaitteetkin valmiina.

Unessa kiersimme huoneita ja hämmästelimme talon kokoa ja näköä. Taloa kiertäessä alkoi itselläni nousta ahdistus kurkkuun. Kyselin Reijolta, että miten nyt hevosten ja vuohien hoito järjestyy. Pohdimme, että pitääkö meidän nyt asua arkipäivät kaupungissa ja viikonloppuisin menisimme Koivumäelle. Oli nopeasti selvää, ettei sellainen onnistu. Olimme tilanteen vankeja.

Juuri ennen heräämistä olin henkisesti tilassa, jossa tajusin, etten voi asua designtalossa. Sanoin Reijolle, etten voi elää talossa, vaan minun pitää mennä psykiatrille.

Tyynyliina oli hiestä märkä, kun avasin silmät ja näin palan Napin repimästä, vuosikymmenten kulahduttamasta paperitapetista. Ei tarvinnutkaan lähteä psykiatrille.

Eläinten viikko

Nelijalkaisten perheenjäsentemme elämä jatkuu rauhallisena ja päivät muistuttavat ainakin näennäisesti toinen toisiaan huolimatta kaksijalkaisten kiireistä ja touhuista. Eläinten muuttumattomana pysyvä elämänrytmi rauhoittaa omaa levotonta ja lomaa kaipaavaa mieltäni. Kun katselen kaikesta sälästä väsyneenä hevosten ja vuohien eloa pihapiirissä, tunnen itsekin juurtuvani hieman syvemmälle sellaiseen elämään ja olotilaan, jota kaipaan. Eläinlauman yllä vallitsee syvä rauha, mistä ihminenkin saa iloa itselleen.

Hevoset ovat laiduntaneet viimeiset yöt vapaasti pihalla ja valitsemillaan laitumilla, koska päivisin paarmat ja muut öttiäiset eivät anna hetken rauhaa. Päiväaikaan hevoset nököttävät hämärässä pihatossa vihulaisilta ja poltteelta suojassa.

On kivan näköistä, kun vuohilauma hakeutuu hevosten seuraan laiduntamaan. Sulassa sovussa koko porukka etenee joko yhtenä rintamalinjana eteenpäin pitkin laidunta, tai sitten kaikki pyörivät toistensa ympärillä kuonot maassa kuin hidastetussa tangossa.

Usvan päivät menevät lauman tarkkailussa ja tarvittaessa sille rähistessä. Kukaan vahdittavista ei juuri korvaansa lotkauta paimenen äänekkäille käskyille liikkua tai saada aikaan härdelliä.

Nappi oppii joka päivä uutta. Se on täysin laumaantunut Koivumäelle. Pennusta on kuoriutumassa nuori nainen. Se tietää, milloin haluaa mennä nukkumaan. Hiljaa se hipsii johonkin valitsemaansa rauhalliseen paikkaan ja käy pienelle kerälle. Valveilla ollessaan se kiusaa mahdollisuuksien mukaan Usvaa roikkumalla tämän takajaloissa tai hännässä. Nekun kanssa Napilla on pitkät, hienot painit useita kertoja päivässä. Tyttö on kaikin puolin pelkkää superlatiivia. On ollut upeaa seurata sen elämää osaksi laumaamme.






Nekulla on nyt juoksut menossa, joten hän on hieman herkällä tuulella. Juoksun alku oli levotonta: miehelään piti päästä keinolla millä hyvänsä, mutta nyt jälkimainingeissa riittää leikkisät painit Napin kanssa.

Ruusu-kili lähti muutama päivä sitten isänsä laumaan sen nuorimmaiseksi jäseneksi. Ensimmäinen ilta oli mennyt kertoman mukaan ääniharjoituksia tehdessä. Seuraavana päivänä oli pikkuinen jo ollut osa laumaa. Isänsä oli hyväksynyt tyttärensä oikeinkin sopuisasti osaksi porukkaa.

Minulla on nyt menossa yrttienkuivatuskausi. Nokkosia on kerätty ja kerätään edelleen erissä kuivumaan. Seuraavaksi tulevat siankärsämöt, jotka juuri nyt ovat puhjenneet kukkaan. Vadelmanlehtiä pitäisi vielä saada riivittyä metsäretkillämme. Hevoset söivät koko viime talven yrttilisää, ja voivat silminnähden hyvin. Tulevana talvena jatkamme samaan malliin. On meillä hieno maa. Voimme kerätä puhtaita yrttejä ja nauttia vielä puhtaasta luonnosta kaikin tavoin! Kiitosta täynnä mieli!

Tähti on syttynyt

Kesäkuun viimeiset ja heinäkuun ensimmäiset päivät ovat olleet kiireen, touhun ja vieraiden täyttämiä. Olemme Reijon kanssa nähneet toisemme vain pikimmiten, kun työvuorot ovat menneet aina ristiin tai sitten on ollut niin paljon muuta, ettemme ole joutaneet toisiimme kyllästyä.

Cheristä on kuoriutunut estehevonen. Alla olevassa kuvassa Cheri ja mamma vielä harjoittelevat yhdessä vaativaa esterataa. Cheri on enemmän suorittavassa roolissa, ja se joka ei osaa  - tai jaksa  - opettaa.

Esteharjoitukset menivät niin hienosti, että mamman sydäntä aivan kylmäsi. Estekorkeus nousi kierros kierrokselta, eikä Cheri ollut moksiskaan. Sen iso moottori hyrisi ja pyysi vain lisää. Äiti-ihmisenä en kertakaikkiaan rohjennut enää nostaa rimaa yli nyt alla olevassa kuvassa näkyvän. Harjoituksen jälkeen menin heti koneelta katsomaan, missä järjestetään seuraavat suuret estekilpailut.

Tähti on syttynyt!