Koirien kanssa aamumetsässä

Otsikko on hieman virheellinen. Sen kuuluisi olla Nekku ja koira mamman kanssa aamumetsässä. Jos Nekulta kysytään.

Aamu on ollut kaunis.  Se alkoi tehokkaasti Emman tuodessa henkitoreissaan kouristelevan hiiren pötkäleen eteiseen. Siinä se mokoma sitten leikki uhrillaan hetken, kun Matti Wakaa tuli katsomaan peliä. Emma tästä murisemaan kuin isokin vahtikoira. Wakaa luikahti häntä koipien välissä takaisin pihalle. Neiti oli syönyt saaliistaan parhaat rintapalat, loput uhrista retkotti suolet pihalla eteisen matolla, josta sen maalliset jäännökset heitettiin metsänreunaan ruokaa tarvitseville.

Aurinko paistaa, tuulee hieman. Meidän piti jo eilen lähteä pidemmälle metsälenkille, mutta sellaiset aikomukset hukkuivat peiton alle laiskan mamman maatessa moneen otteeseen päiväunilla.

Reijo lähti aamulla kouluun ja me sitten koirien kanssa metsään samoilemaan. Usvaa on joskus vaikea saada kunnon lenkille, koska se on liiaksi työorientoitunut. Se vahtii ja paimentaa pihalla sekä hevosia että vuohia koko valveillaoloaikansa, jollei sitä välillä oteta huilille sisälle. Nytkin se oli lenkin aluksi hieman kotiin päin kallellaan, mutta näytti unohtavan leipätyönsä metsäretken ulottuessa yhä kauemmas.

Viikonloppuna satoi niin kovin, että viimeiset lumipälvet odottavat raskaina ja havujen peittäminä auringon kosketusta. Juuri nyt on se hetki, kun toivoisin ajan hetkeksi pysähtyvän. Saisi nauttia vielä hennosta vihreän aavistuksesta, kirkkaista puroista, jalkojen alla kahisevasta viime kesän lakoontuneesta ruohosta.

Usva kävi uimassa joka ainoassa puropahasessa, jonka metsästä löysi. Se piehtaroi onnellisena kylmässä, kirkkaassa vedessä ja puhalteli kuonollaan ilmakuplia veden alta. Sitten se pyöriskeli kirkkaan vihreissä sammalissa ja jäi retkottamaan selälleen, että tulisin sitä vähän kiusaamaan. Sen silmät nauroivat.

Nekku mennä tohelsi omalla moottorillaan tassutellen. Kevyesti se loikki purojen yli varoen kastamasta turhaan varpaitaan kylmään veteen. Se on koirien hommaa, rypeä kuraojissa. Kun hetkeksi pysähdyin istumaan kannonnokkaan ottamaan vähän aurinkoa ja kuuntelemaan silmät kiinni ympäröivää elämää, eiköhän tuo abcd-yksilömme käy heti käsiksi/tassuiksi maaperänäytteisiin tai biologisiin näytteisiin. Vanha, jo lahonnut kanto sai kyytiä. Nekun etutassut kaapivat kantoa nurin sellaisella raivolla, ettei ihmisen silmä juuri pystynyt tassujen liikettä näkemään. Takajalkojen välistä lensi armoton puupöly, ja välillä kaivuri röhki vallan hirmuisesti. Nekun kanssa ei kertakaikkiaan voi pysähtyä rauhassa nauttimaan luonnonrauhasta. Kymmenenkin minuuttia yhdessä paikassa ja ympäristö on kuin atomipommin jäljiltä. Nekun kanssa ollaan liikkeessä.