Joutsenet tulivat

Eilen ne lensivät ohi, joutsenet. Sama juttu joka kevät ja syksy joutsenten ja hanhien lentäessä mäen yli. Sydämessä syvä kupliva ilo tai haikeus, suru, siunauksen toivotus upeille linnuille pitkälle muuttomatkalleen. Mitkään uudet kengät, vaatteet, korut, raha eivät samalla tavalla saa sieluani värisemään kuin luonnon kiertokulun seuraaminen, elämä ja kuolema, odotus ja sen täyttymys.

(Kuva: Iltalehti)

Ihana, siunattu Pääsiäinen

Meillä oli eilen Reijon kanssa kihlapäivä. Menimme kihloihin seitsemän vuotta sitten Perunkajärvellä, 40 km Rovaniemeltä pohjoiseen, enoni ja hänen vaimonsa tuvan uuninpankolla Pääsiäisaamuna. Pääsiäisellä on meille monentasoisia merkityksiä.

Ensimmäistäkö kertaa liene, mutta nyt meillä on ollut neljä päivää yhteistä vapaata. Emme ainakaan muista, että olisimme voineet viettää näin pitkän pätkän yhdessä ilman minkäänlaista ohjelmaa tai suurempia suunnitelmia. Ihana Pääsiäinen!

Mäellä vallitsee lähes unenomainen harmonia. Aurinko antaa parastaan talven pimeydestä väsyneille kehoille, mielille. Linnut laulavat, teeret pulputtavat soitimiaan. LinnunLauluPuussa on käynyt aterioimassa taas uusia asiakkaita. Kaikki nautimme uudesta alusta.

Hevosten yllä leijuu tomuinen karvapilvi, kun rapsimme niiltä vanhaa turkkia pois. Vuohet ovat kuin kapisia koiria höttösen talvikarvapallojensa kanssa. Elämä sykkii uutta, työntää vanhaa sivuun.

Käsin kiskomalla.....

... tai "harjalla" kaunistuvat tammamammat. Kiitos Hanna läsnäolostasi, hevosten siistimisestä että näistä kauniista kuvista! (Kuvat: Hanna Olsson)

Monenkirjavaa

Vuosi on alkanut erikoisissa merkeissä. Erityisesti lähipiirimme ja ystäviemme elämää on värittänyt monenkirjavat sävyt. Nämä ovat vaikuttaneet myös elämään mäellämme. Tuvan seinät ovat saaneet kuulla itkua ja murhetta, mutta olla myös todistamassa kepeämpiä tunnelmia.

Ilo lähti Oman Ihmisensä luo helmikuun alussa. Tämä ihminen ja perheensä ovat kuin rukousvastaus huokailuihimme löytää varsalle sellainen koti, jossa se saisi elää oikeaa hevosenelämää sekä omien ihmistensä että toisten hevosten kanssa. Tällainen ihminen löysi Ilon tai Ilo löysi hänet, kuinka vaan. Luopuminen oli kevyen raskasta. Olin toivonut ja odottanut Oikean ihmisen ilmaantumista, mutta kun Ilo oli hevoskuljetuskopissa ja kopin punaiset takavalot katosivat mäen alle, olin tyhjä ja turta.

Cheri lähti viime viikolla. Sille olin toivonut parempaa kotia reilun vuoden ajan. Tunsin itse olevani Cherille aivan liian hidas, kömpelö ja arka, jotta olisimme yhdessä voineet valloittaa maailmaa. Cheri on vahva, kaunis ja sisäisesti haasteita haluava hevonen. Se haluaa näyttää taitojaan ja loistaa. Mielikuvissani näen Cherin tanssahtelevan punaista mattoa pitkin Moskovan baletin ensitanssijana salamavalojen loisteessa ja hurraahuutojen kaikuessa. Cheriin minun on mahdoton yhdistää näkymää syvässä lumessa raskasta tukkirekeä kiskovasta hevosesta. Ehei, Cheri Lady on kuin sitruunaperhonen, kevyt ja niin voimakas, ja niin vapaa.

Cheri löysi tai juuri Se Oikea Ihminen löysi Cherin. Päivä jolloin tamma lähti oli riipaisevan raskas. Itkin koko päivän ja tuntui kuin sydän olisi märäntynyt. Tämä kaikki, vaikka syvällä tiedän ja olen täysin vakuuttunut että Cheri ja uusi ihmisensä yksinkertaisesti kuuluvat toisilleen. Nyt kun on kulunut vajaa viikko tamman lähdöstä, on tunteetkin ja keventyneet ja päällimmäisenä on ilo ja kiitollisuus kaikesta siitä, mitä Cherin kanssa sain kokea.

Vielä yksi muutos on hevoslaumaan tullut. Tällä viikolla meille tuli hoitoon 9 v suomenhevostamma Tuiske-Viima, joka lähti tänne maalle "hakemaan vauvaa". On tarkoitus, että Viima-tamma treffailee tositarkoituksella oripoikaa tulevana kesänä. Jos kaikki menisi hyvin, olisi Viima pikkuvarsan äiti kesällä -14. Siunausta ja varjelusta elämääsi täällä mäellä, pikku-Viima.

Kevään ensimmäinen merkki

Tänä talvena LinnunLauluPuussa on ollut ennennäkemätön kuhina. Uusia lajeja on ilmaantunut iloksemme. Viimeisimipinä ruokailijoina närhipariskunta. Kuusitiaiset ovat välillä niin kesyjä, että laskevat jo vajaan metrin päähän, ennen kun lehahtavat Puun yläoksille. Punatulkkuja on ollut enemmän kuin aikaisempina talvina. Niiden pullukoita punaisia mahoja on niin mukava katsella.

Muutamia päiviä sitten olimme Reijon ja koirien kanssa metsälenkillä. Ihmeellinen oli tunne, kun jostain metsän keskeltä alkoi kuulua kevään ensimmäisen sirkutus. Tammipakkasilla! Miten se antoikaan voimaa ja iloa! Valoa kohti ollaan menossa! Taivaan Isä teitä varjelkoon pienet linnut, vielä on pakkasia edessäpäin ennen peipposten saapumista.