Tänään on ensimmäinen päivä, kun hevoset ja vuohet ovat saaneet napansa täyteen tuoretta vihreää. Niin hevos- kuin vuohilaumakin on laiduntanut nenät maassa laajana rintamana. Tämä on amerikka! Tämä on karkkikauppa! Tämä on elämä!
Lämmön ja auringon mukana ovat lieveilmiötkin heränneet. Hevosten mahat ja rintamukset ovat täynnänsä äkäisiä ja lihanhimoisia mäkäräisiä. Cheri-parka kärsii ötököistä kaikkein eniten. Lieneekö syynä musta väri ja ohuin nahka, mene ja tiedä. Ilolla on myös mahan alus rikki ja täynnä paukamia. Vaspelille ja Millalle öttiäiset ovat tällä hetkellä lähinnä vain kiusallisia lisiä. Niillä on Suomen oloihin luodut nahkat ja ennen kaikkea kaikkea ymmärrystä ylempi oleva ruokahalu.
Emmalle meinasi koittaa eilen aamulla vihreämmät pyyntimaat. Reijo oli lähdössä aamulla töihin, kun näki Emman pinkovan mahan alus täynnä tassuja karkuun nälkäistä kettua. Viime hetkellä Emma pääsi livahtamaan turvaan. Kettu rohkeni pihapiiriin asti. Reijo kävi hakemassa haulikon ja ampui ketulle varoitukseksi ilmaan yhden laukauksen.
Emma oli eilisen illan kovin puheliaalla tuulella ja viihtyi erityisen hyvin pihallakin sylissä. Sylistä se luurasi maailmaa ja keräsi rohkeutensa takaisin.
Ketun ilmestyminen pihapiiriin aiheutti kuitenkin sen, ettemme uskalla jättää vuohia pihalle kun olemme töissä. Kilit ovat sen verran pieniä, että Kettuselle yksi kili olisi oivallinen huikopala.
Vihreä yleisilme lisääntyy tunti tunnilta. Lämpimimmillä paikoilla puut ovat hiirenkorvassa. Tarkkaan ympäristön silhuettia katsellessa ovat vihreän eri sävyt vallanneet näyttämön. Kaiken ihanuutta on vaikea kuvailla. Sitä voi vain hengittää syvään sisäänsä ja puhallella kevyesti ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti