Ilon pieniä pipanoita

Pääskyleskemme on löytänyt uuden puolison! Voi ihanuutta. Yhtenä päivänä kuului navetan sisäkatolta sirkutusta ja sirinää. Pariskunta oli rakentamassa yhdessä pesäänsä! Nyt on meneillään ankara työntouhu. Molemmat osapuolet lentää suihkivat ahkerasti peltojen ja metsien yllä ruokaa etsimässä. Tämän tästä ne pujahtavat navetan yläikkunoista sisälle ja vievät pesänrakennustarpeita mukanaan. Miten hyvältä tuntuukaan nähdä nuo ihanuudet täydessä työntouhussa. Pääskyseen liittyy jotain hyvin erityistä ja koskettavaa. Ehkäpä se tuo eläväksi lapsuuden kesät Jäälissä. Ajan, jonka muistot ovat puhdasta kultaa.

Hevoset tuoksuvat tuoreelle ruoholle. Ne viettävät päivänsä nokka visusti tuoreessa vihreässä ja ahmivat karkkikaupan antimia. Kuiva heinä ei maistu tammoille enää lainkaan. Sen päällä on korkeintaan kiva ottaa päiväunia. Milla on täysin kesäkarvassa, muilla on kyljissä ja selässä jäljellä pieniä sitkeitä tuppuja talvikarvaa. Lauma on kauniin harmoninen. Luimimista ja kränää ei tule juuri muusta kuin rapsutusvuoroista tai leipäpaloista. Hevosten keskeisen rauhan ja hyvänolon aistii itsekin. Se tunne leviää omaan sieluun ja tekee siellä niiiiin hyvää.

Olemme hukkumassa vuohenmaitoon. Santra on saanut tehtaansa täyteen tuotantoon. Fina puskee valkoista herkkua miltei samoissa määrin. Miten niin laihan kuivakoista, luisista rouvista voi ikäpäivänä irrota moiset määrät maitoa! Lotta on tuotannossaan hillitympi. Estelle imee vielä suurimman osan tuotoksesta tai sitten rouva istuu lypsyämpärin päällä ja asettelee takatassunsa vielä ämpäriin, joten sen maito menee useimmiten koirille. Koirat eivät ole tästä lainkaan pahoillaan. Usva itkee ja ulisee kuttulan oven takana, kun näkee meidän menevän lypsylle. Se ei malttaisi millään odottaa herkkupalaansa.

Olemme tehneet maidosta lettuja, pannaria ja nyt viimeisimmistä eristä tuorejuustoa. Aivan ihanaa! Naapurit ja ystävät ovat myös saaneet osansa maidosta. Miltei puoliväkisin työnnämme maitoa jokaiselle vähääkään asiasta kiinnostuneelle.

Keskimmäinen tyttöni oli käymässä viikonloppuna. Järjestimme tytön ja poikani kanssa jälleen pehmiskisan Buffassa. Pojalla ja itselläni oli asenne koitosta kohtaan ehkä ylimielinen ja aliarvioimme tytön taidot. Ensimmäinen erä meni - yllättävää kyllä - selkeästi tytölle: tötterö oli korkein ja vakaalla kädellä muotoiltu. Tuomareiden mukaan toisessa erässä onnistuin itse parhaiten. Kolmas erä meni kirkkaasti pojalle. Viimeisessä erässä palkittiin sinnikkyys ja periksiantamattomuus: kuka jaksaa eniten. Muissa erissä ratkaisivat tötterön korkeus ja massa. Kisaa ryyditti pöhkö puheen pölinä ja nuorison naurun rämäkkä. Mami oli hyvin onnellinen, vaikkei saavuttanutkaan asettamaansa tavoitetta 3-0.