Lotta sai eilen apua vaivoihinsa. Eläinlääkäri määräsi viiden päivän antibioottikuurin sekä kipeän utareen tehokkaammaksi tyhjäämiseksi oksitosiini-hormonia plus kipulääkettä. Rouva vaikutti illalla tyytyväiseltä, vaikka tissi oli kivikova.
Fina-rouvaa, ensikertalaista, lypsimme eilen harjoittelumielessä. Edelliseen lypsykertaan verrattuna edistys oli merkittävä. Tällä kertaa suurin haaste oli saada vikkelä rouva sarvista kiinni. Olisi siinä ollut tositv:hen hauskaa filminpätkää, kun iskä ja mamma pyydystivät kömpelösti akrobatian ammattilaista. Mukana vitsissä oli Santra-rouva ja kolme ilkikurista, ajojahdista hurmaantunutta kiliä. Kun homma vihdoin onnistui, ja olimme virallisesti lypsyasemissa, yllätys olikin suuri: mitään suurempaa hässäkkää ei syntynytkään. Reijo lypsi ja minä pidin rouvaa kiinni samalla sitä rapsutellen.
Urakan jälkeen nautimme Reijon kanssa kuttulan hulvattomasta ilmapiiristä. Kilit hyppivät syliin ja pois, syliin ja pois. Rouvat soittivat trumpettia varoittaessaan lapsiaan putoamisen vaaroista. Nekku ja Usva vinkuivat kuttulan eteisessä lämmintä vuohenmaitoa. Emma-kissa, Kuningatar, oli tarkastuskierroksella, että rahvaalla on yötä vasten kaikki hyvin. Siinä istuimme kuttulan lattialla kilejä varten laitettujen pölkkyjen päällä ja puistelimme päitämme. On tämä elämää!
Kuttulan yllä loisti ihmeellisen kirkkaita iltatähtiä liukastellessamme mökkiin jäisen pihan poikki.
Hei Anna-Maria!
VastaaPoistaTäällä oriveteläinen, jonka google-profiili on jo tulevalla kirjailijanimellä.
Tosi kiva, että perustit blogin! Orivedelläkin aina sai parhaimmat hymyt, kun kertoilit vuohiseikkailuistasi :) Sulla on ainakin ainesta, mistä kirjoittaa.
Ollaan kuulolla!
Terkuin, MV