Muutamien päivien ansiotyöt takana. Ei tulipalokiirettä osastolla, mutta askelia kertyi ehkäpä muutamien kilometrien verran. Takana sekä tahatonta tilannekomiikkaa ja että ihmisen auttamista tämän elämän takasuoralla juuri ennen maaliviivaa. Molemmat puolet työstä ilmentävät ihmisen elämän moninaisia puolia. Edellinen auttaa jaksamaan ja tuo lämmintä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suhteessa potilaaseen, työkavereihin ja itseensä. Jälkimmäinen puolestaan hiljentää ja pienentää. Sellaisen ihmisen kohtaaminen ja hoitaminen on etuoikeus, erityisesti silloin jos ihminen on itsensä ja elämänsä kanssa sinut. Siinä saa olla niin paljon saavana osapuolena.
Työpäivät osastolla menevät kokolailla hyörinässä, mutta ajomatkat töihin ja töistä kotiin ovat aikaa ajattelulle. Aina ei yllä sellaiseen ihmisen kohtaamiseen, minkä tietäisi oikeaksi ja mitä haluaisi. Pelkät tekniset hoitosuoritukset väsyttävät, mutta toisinaan tekninen hoitaminen on ainoaa, johon itse kykenee. Toisaalta onhan hoidon toinen tärkeä puoli hoitaa sairasta kehoakin. Puhdasta on oltava ja ruoka on iso osa paranemista ja toipumista. Joskus eteen tulee lyhyitä tai pidempiä, mutta ohikiitäviä kohtaamisen hetkiä, jotka antavat itselle voimaa ja hiljaista iloa.
Viikonloppu edessä. Huomenna yksi yhteinen vapaapäivä Reijon kanssa. Ruokimme hevoset ja kututkin yötä vasten niin runsain heinämäärin, etteivät kärsi nälästä vaikka emme herätyskellon kanssa aamulla heräisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti