Emma-katti tuli meille viime vuoden loppupuolella. Musta, pieni Suuri Persoona. Tulollaan se aiheutti kollipoikien elämään aluksi pientä epäsopua. Matti totesi varsin pian, ettei tuollainen sähikäinen ole nainen hänen makuunsa. Emma totesi Matista samaan suuntaan: tuollainen junttura ja ykstotitinen mieshenkilö ei todellakaan vastaa hänen käsityksiään Elämänsä Miehestä. Sitä paitsi Matilla on iso maha. Ja huono huumorintaju. Ja se on mammanpoika.
Teppo ja Emma seukkaavat. Kuten muissakin parisuhteissa, myös heillä on välillä seesteisempää, välillä puolestaan kynnet ovat osa toimivaa vuorovaikutusta. On nähtävästi niin, että Emma yrittää muuttaa miehensä joitakin piirteitä, poistaa jotain, lisätä jotain. Voi Emma, olen sitä minäkin yrittänyt, mutta turhaa kaikki!
Emman sydän on avara. Aamuisin hän purjehtii pihalta sisään näyttävästi oltuaan osan yöstä jahdissa. Hän tervehtii tuvassa läsnäolijat arvolleen kuuluvasti. Jostain syystä Usva joutuu vastaanottamaan kuninkaallisen tervehdyksen useita kertoja katin jäädessä pörräämään tiskiharjahäntänsä kanssa Usvan kuonon eteen. Joka ikinen aamu sama rituaali, ja Usva parka ei hyvää hyvyyttään tee muuta kuin nuolee kärsivällisesti kuninkaalliset kasvot ja pyllyn seudun.
Iltaisin meillä on petiin kiire. Usva varaa yleensä ensimmäisenä paikkansa. Iso rötjäke, joka vie puolet sängystä. Yleensä se on aina minun puolella, josta se katsoo viattomalla ilmeellä kisassa toiseksi jäänyttä. Kaikista kovin kisa on kuitenkin siinä, ehtiikö Emman, leipuri Hiivan viaton uhri vetää päälleen peiton suojaksi ennen kuninkaallisen leipurin saapumista.
Leipuri etsii meistä paljaan paikan ja alkaa vaivata ennen näkemättömällä intensiteetillä olkapäitämme, käsivarsiamme. Neulanterävät kynnet painuvat ihoon tasaisella, nopealla rytmillä. Jossain vaiheessa taikinan alustamista takajalat tulevat mukaan tempoon. Silmissään katilla on syvä, meditatiivinen katse, eikä sitä saa missään nimessä häiritä. Rituaaliin kuuluu äänekäs, pyöreä kehrääminen. Uhrilla on monen minuutin pisteliäs akupunktiohoito kärsittävänään.
Jos kuitenkin ehdimme tempaista peiton kulman suojaksi, hakee Hiiva uhrin toisaalta. Taikinaa ei voi nimittäin alustaa peiton läpi. Eipä tietenkään. Yllätyksellisintä on joskus aamuyöstä, mikäli Emma on ollut koko yön sisällä. Hän aloittaa taikinan teon yllättäen uhrinsa täydellisesti kesken makeimpien unien.
Ammattileipurit tekevät niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti