Alkukantaista raivoa

Ruokimme hevoset pihaton edestä alkavalla laitumella. Talven ajaksi Reijo on viritellyt extrajytkyt paimenlankoihin, koska sulan maan aikana toimiva systeemi ei pelaa routaisessa maassa. Idea langoissa talvisin on se, että kun kaksi ylintä lankaa koskettaa toisiaan, tulee tälli. Lumi on nyt niin korkealla, että pääsemme hyvin lankojen yli pihaton puolelle avaamatta varsinaista porttia. Ylin lanka jää sopivasti niin, ettei se yletä haaroväliin. Hevoset kunnioittavat lankoja, eivätkä tule yli lankojen ollessa matalallakin.

Aamukaurojen jako on hevosillemme tunteita kuumentava hetki. Kun noudatamme lauman arvojärjestystä ylimmästä alimpaan, menee kaurat nätisti jokaiselle. Laumassamme Vaspeli on se, joka tulee kauroille ensimmäisenä, johtaja kun on. Nyt kuitenkin 10 kk äshoomme eli suomenhevosvarsa Ilo-Tuli on niin nokkela, että se käyttää mummun pyylevää olemusta suojanaan omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Häikäilemättä.

Vaspelin luimistelusta piittaamatta tämä nousukas tunkee iholleni samalla vanhalle tammalle iloisesti lällättäen. "Häh, häh, hää, minä olen mummun kulta. Mene pois vanha akka!" Voi, tästä ollaan neuvoteltu niin monet kerrat Ilon kanssa aikaisemminkin, mutta suomenhevosen tapaan Ilo on äärimmäisen yritteliäs ja periksiantamaton.

Mummu oli siis kaura-astioiden kanssa menossa antamaan hevosille aamupalaa. Yksi heilautus ja toinen jalka nousi ketterästi pihaton puolelle ja sähkölanka jäi haarojeni väliin. Yön aikana oli kuitenkin ollut lämpötila plussan puolella ja vielä satanut päälle, joten lumipenkka mokoma olikin madaltunut niin, että ylimmäisest langat ottivat yhteen.

Siinä mummu sitten seisoi. Haarovälissä säti niin penteleesti, Ilo tuuppi mua että kaurat tänne ja heti. Vaspeli luimi Ilolle ja hyökki tätä kohti. Usva räksytti koko hevoslauman takana, nipisteli hevosia takakintereistä ja ajoi niitä kohti minua ja sähkölankaa.  Aivan selvää Youtube-materiaalia.

Sitten mummulta kaatui vati.  Ensin päällimmäinen kaura-astia levähti pientareeseen ja ah niin superkalliit hevoskivennäiset ja vitamiinit ja kaikenmaailman yrtit sekoittuivat hevosenpaskaan ja kuraveteen. Sitten mummulla kaatui vati pään sisällä.

Ei ollut mummu kankea eikä hidas, kun loikkasin armottoman karjunnan kera sähkölankojen päältä. Ajoin ylen hämmästyneen Ilon pihan perälle edelleen volyymit kaakossa. Yritin koota itseni, mutta pakko, ihan pakko oli vielä hetki murista Ilo-neidille. Se katsoi minua kulmiensa alta ja tuumasi mummun tulleen hulluksi ja jatkoi rauhallisesti aamupalansa nauttimista.