Mie täällä taas, Nappi. Olen mie hämmästyny tästä etelän menosta. Meillä Lapissahan met olemma vappaita ja kuljemma minne nenä näyttää, tunturiin ja pois. Ei siitä isoa numeroa tehä. Täällä mie pikkusen kiertelen paikkoja ja otan vähän niinku ommaaki aikaa, niin johan on mamma perrään itkemässä että missä sie pieni lapsi olet. Että iliveksen suuhun vielä jou´ut. Se on Lapin tytölle raskasta jos pittää olla aina selevitystä antamassa.
Tuntuu olevan pikkusen herkkähipiäinen tuo mamma muutenki. Yhtään ei anna pureskella naamasta tai mistään muustakaan. Iskee ku haukka kyntensä pienen lapsen huuleen ja puristaa niin penteleesti ku pikkusenkaan haluaisin leikkiä sen kansa. Mie parkasin sille että hullu sie olet nainen. Iskä on siinäki suhteessa rennompi. Äijä parkuu ku vinkulelu ku sitä vähän pureksin. Mutta ei se siitä nokkiinsa ota.
Hevosten kansa on homma. Miten voi olla mammutinkokosia elukoita, ei meillä Lapissa tuollasia juuri näe. Mie kun menen niitten jalkojen välliin rähisemmään niin johan tokenevat. Varmaan ymmärtävät heti että nyt on tekijä kysseessä eiväkkä pullikoi.
Mie kyllä ite arvioin että taian olla koko mäen rohkein. Piipakkaa muut, mie en pelekää mittään. Vastapainoksi menen ja tulen niinku vappaassa valtiossa on tapana. Moni on sanonu että mukkaansa ottaa mutta enhän mie näitä voi yksin jättää. Täällä minua tarvitaan kuka niistä muuten huolen pittäis. Parkuhan siitä tulis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti