Muuttaessamme Koivumäkeen toukokuussa -09 oli nurkat ja takapiha täynnänsä rojua. Romppeitten ja kaatopaikkakuormien seasta Reijo raahasi talteen muutamia maataloustyökoneita. Eilen aika oli kypsä saada niistä muutamat esille pihapiiriin.
Parin tunnin aherruksen jälkeen pihalla kököttää kauniissa rivissa äes, kaksi auraa, paskakärryn lava ja haravakone. Haravakone on tosin kököttänyt keskellä pihaa jo pari vuotta, mutta nyt se pääsi ikään kuin paraatipaikalle.
Koneita paikoilleen ähkiessämme emme voineet välttyä ajattelemasta, millaista elämää talon silloinen väki on elänyt nyt ruosteisten työkoneiden hohtaessa uuden uutukaisina. Silloin elettiin 1930-luvun alkupuolta. Työkoneisiin oli varmaan uponnut merkittävä summa pariskunnan säästöjä. Oletettavasti isännän oli pitänyt käydä lakki kourassa pankinjohtajankin puheilla. Maatalous- ja metsäkoneet olivat aikoinaan niitä ehdottoman tärkeitä investointeja, joita ilman pientilallinen ei saanut leipäänsä maasta ja metsästä itselleen ja jälkikasvulleen.
Äes tuntui sairaan painavalta. Vielä ruosteisenakin sen aikoinaan hienot säädöt toimivat kitisten. Miten ihmeessä mies ja hevonen ovat ikipäivänä voineet tehdä niin raskasta työtä? Keski-Suomen pellot kun tietää, ei voi muuta kuin kumartaa menneiden sukupolvien sinnikkyydelle ja periksiantamattomuudelle. Näillä main oli silloin, ja niin taitaa olla edelleenkin, ainoa varma sato pelloista kivenjurrikat - vuosi vuoden, vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen. Aurojen sarviin ei tämän päivän valkokaulustyöläisellä olisi mitään asiaa. Nippanappa jaksoin raahata yhtä ruostunutta ja osittain viallista auraa puhumattakaan siitä, että olisin sen saanut hevosen avustamana uppoamaan maahan viivasuoria vakoja kyntämään.
On syyllinen olo. Omasta helposta elämästä, mistä nauttiminen on iso osa. Maalla asuminen on pelkkää leikkiä ja mielenrauhan tavoittelua verrattuna elämään näillä samoilla selkosilla vajaat sata vuotta sitten. Mitähän minä ja sukupolvemme jätämme jälkeemme sellaista, mitä tuolloin elävät voivat ihmetellä ja jopa arvostaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti