Kaverukset

Mie olen löytäny kaverin. Se on yksi niistä poroista, mitä mie ihemettelin että ossaa olla rumia. Lannanmaassa ei poroja kuulemma olekaan, vaan nämä partaveikot on vuohia. EVVK, mutta porroihin verrattuna kyllä silimään osuvan omituisia.


Ei piä kuitenkaan arvioia pelekän ulokomuodon perusteella. Nimittäin Estelle-kili on just semmonen kaveri kun on hyvä. Ou´oltahan se näyttää, kepit päässä ja kaikki, mutta on semmonen hippa ettei toista. Me leikitään hippaa ja rosvoa-ja-poliisia ja se on kauhian kivaa. Siitä mie en tykkää kun se alakaa leuhkia ja hyppää pakettiauton katolle ja nauraa mulle alas kun en ite sinne pääse. En kyllä haluaiskaan. Mutta ei se aina niin tee. Se immee tissistä äitinsä maitoa ja kun sitä maitoa tullee ylimäärästäki niin mie saan siitä osan. On se kyllä hyvvää, vaikkei suoraan oman äitin tissistä tulekaan.

Naapurin Hanna tullee meille joka päivä jonku laatikon kansa. Se luuraa laatikon läpi ja räpsyttää. Niin se on ottanu melekeen kaikki nämä päiväkirjan kuvat. Mie tunnen Hannan kun se tullee mäkiä ylös. Usva ja Nekku nostaa älämölön ja nyt mieki tiiän että sitte pittää juosta mäkiä alas ja räkyttää. Kato kun mie hallitten jo nämä tärkiät kuviot.