Tapahtumakimara

Kevät venkoilee Koivumäellä. Se tulee ja se ei tule. Yksi kevään merkki meillä on talviuniltaan noussut, jo elämää nähnyt uroskarhu.

Reijo kävi koirien kanssa viime viikolla pienellä teerien tarkastelulenkillä takamailla. Usva tosin kieltäytyi lähtemästä pidemmälle pois kotipihasta. Syykin selvisi. Karhun valtavan kokoiset saappaanjäljet olivat painuneet selvästi märkään lumeen. Reijon päätelmän mukaan jäljet olivat syntyneet edellisenä yönä. Kuulimme tästä karhusta liki kolme vuotta sitten muuttaessamme Koivumäelle. Kertoman mukaan kyseessä on vanhempi uros, joka on rauhassa asustellut niillä kulmilla ihmisiä tai kotieläimiä milloinkaan häiritsemättä.
Karhun tassunjälkeä mittaillessani  tuli kieltämättä mieleen, ettei lähikontakti tuon kokoluokan nallen kanssa olisi välttämättä rento ja ilahduttava ensinäkeminen.

Teeret pulputtavat ahkerasti koivujen latvoissa. Reijolle kyseinen äänimaailma merkinnee ennen kaikkea lupausta hyvästä lintusyksystä ja teeripaistista, minulle äänet ovat osa kevättä. Mutta teeripaistista en kyllä kieltäydy minäkään.

Hevoslaumassa tapahtui kokoonpanon osalta muutos viime sunnuntaina Celesten muuttaessa uuteen kotiinsa Jämsään ystävättereni pieneksi Harakanpojaksi kymmenen kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä. Jännitin etukäteen ajomatkaa kokolailla: varsa kun ei olllut ennen kuljetusta koskaan kiinni. Mutta ajomatka meni hienosti. Tukenaan Celestellä oli kokenut ja itsensä ja maailmansa kanssa täysin sinut oleva ponipoika Konsta.

Samana päivänä lämminveritamma Cheri Cheri Lady, 4 v, tuli kotiin koko alkuvuoden kestäneeltä koulutusreissultaan saman ystävättäreni luona.Olemme yrittäneet löytää Cherille Omaa Ihmistä, joka löytäisi Cherissä sielunkumppanin ja Cheri vastaavasti hänessä. Kotia ei kuitenkaan ole löytynyt, joten Cheri tuli takaisin omaan laumaansa. Se tuntuu meistä Reijon kanssa nyt todella hyvältä asialta.

Cherin tulo sekoitti tammalauman lyhyeksi hetkeksi riehakkaaseen ravailuun ja levottomaan sinkoiluun, mutta varsin pian johtajatamma Vaspeli oli saanut viestinsä Cherille kerrottua. Viesti oli selkeä: " Täällä minä olen nyt uusi konttoripäällikkö. Toivon että tiedostat, mitä se kaiken kaikkiaan merkitsee." Cheri sai yllättävän nopeasti juonen päästä kiinni. Lieneekö syynä Johtajan tiukka ja periksiantamaton ilme ja muutama äkäinen  hyökkäys turhan hitaasti kuuntelevaa Cheriä kohti.

Koivumäellä on kissalaumakin kasvanut väliaikaisesti, kun Reijon tytär on meillä lomailemassa. Vulgan-poika on hauska mies. Sillä on ollut kova työ saada paikkansa kattien ja koirien keskellä. Kummasti siinä on auttanut periksiantamaton ilme ja ilmettä tukeva kehonkieli ja verbaliikka. Kyllä kissakin tarvittaessa murisee. Vulgan alkaa olla jo kotiutua mäelle. Yöllä se hiippailee meidän sängyssä ja kulkee luontevasti meidän päällä sopivaa koloa etsiäkseen johon käpertyä nukkumaan.

Huhtikuu on kuukausista julmin. Sanonta on helppo uskoa todeksi kun katsoo likaista lumen alta paljastuvaa maata ja toisaalta räikeän kirkasta valoa, joka periaatteessa saa ihmisen heräämään kaamoshorroksesta. Mitä kauemmin olemme Koivumäellä eläneet, sitä boheemimmaksi elämämme on käynyt. Tämä tietty huolettomuus näkyy tällä hetkellä parhaiten lumen alta paljastuvassa näkymässä.

Jokin kerta siivouspäivä on jäänyt kesken, kun sulava lumi on paljastanut likaisia, sinisiä mattoja. Pyykkinarulla "kuivuu" viime syksystä lähtien varsojen repimä likainen loimi. Hangessa töröttää jäätynyt ja kuivunut kaalinpää, mikä näky ei kauheasti ilahtduta silmää. Kaalesta oli tarkoitus syksyllä tehdä reilu satsi hapankaalta. Aittaparka on viime talven aikana nöksähtänyt yhä enemmän. Sen ulkoisesta olemuksesta on mahdotonta päätellä, miten erinomaiset unet kesähelteellä sen hirsien suojassa saakaan. Hevoset vaihtavat talvikarvaansa keveämpiin asuihin. Ne ovat nyt likaisia ja takkuisia, hevosten irvikuvia.

Mitä sanoisin tässä vaiheessa isäntäväestä? Se istuu kuvailtuun maisemaan täydellisesti!