Päiviä, viikkoja on mennyt kuin sameassa sumussa. Miten onkaan ollut tahmean tuntuista menoa.
Neiti Nappisella on tässä oma osansa, ennen kuin tajusimme laittaa niin Riiviön kuin myös Usvan sen esiliinaksi öiksi ulos. Nappi kun meinasi, että päivä alkaa hetimmiten aamusta. Ihmisten ajassa kellot näyttivät silloin 02.00. Niillä silmillä tirrittelimme klo 5.45 asti, jolloin herätyskello viimeisteli valveillaolon.
Napin mielestä klo 5.45 on juuri sopiva aika käydä ensimmäisille päiväunille. Hän suuresti ihmetteli, kuinka meidän talo on sellainen, ettei siellä saa edes pienet lapset nukkua rauhassa. Kello vasta 5.45... Nyt siis pikkuneiti lähtee pihalle heti, jos hän aloittaa päivänsä meille epäinhimilliseen aikaan. Näin kaikki ovat Usvaa ehkä lukuunottamatta tyytyväisiä. Usva haluaisi köllötellä rauhassa pehmeässä sängyssä tai lattialla aivan sängyn vieressä.
Laitumet alkavat hiljalleen ehtyä. Hevoset ja vuohet saavat halutessaan ensimmäisiä korsia kuivaheinää. Ne näyttävät maistuvan erinomaisen hyvin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Viritimme innoissamme slow-feeding heinäverkon pihalle. Verkon silmukkatiheys on vain 3,5 cm, jolloin hevosilla ja vuohilla menee pitkä tovi heiniä syödessä, koska heinää tulee verkosta ulos varsin pieninä erinä. Ihmistä tämä systeemi palvelee nimenomaan siitä syystä, että tallotun heinän määrän pitäisi näin vähentyä oleellisesti. Hevosille tällaisen ruokinnan pitäisi olla luonnonmukaista, koska heinää ei voi määrättömästi ahmia ja talloa loppuja. Väärin!! Suomenhevosten mielestä verkkosysteemi on typerä juurikin siksi, ettei silloin voi ruokailla riittävällä nopeudella. Tähän mennessä joka ikinen aamu verkko on revitty maahan ja heinät levitetty ympäriinsä.
Vanhin tytär lähti tänään kohti Meksikoa. Sekin on painanut taka-alalla. Tiedän, että hänellä tulee olemaan hienoista hienoin vuosi, mutta oma ikävä kaivaa tällä hetkellä sydämeen onttoa koloa. Uskon kuitenkin, että kun tyttö on päässyt siellä elämästä kiinni, alkaa itsellänikin kevyempi vaihe, ja alan odottaa innokkaasti sikäläisiä kuulumisia.
Nuorimmainen aloitti sotaväen vajaa kolme viikkoa sitten. Viime perjantaina varuskunnassa järjestettiin tutustumispäivä omaisille. Onhan se koskettavan näköistä kymmenien nuorten miesten seisoessa rivistössä ja suorittavan käskyjä samanaikaisesti. Samalla kuitenkin mietin, että nuoko miehet olisivat jossain vaiheessa osa Nato-joukkoja. Niitä, jotka voitaisiin määrätä maalitauluiksi suojelemaan amerikkalaisten "ikiaikaisia oikeuksia" maapallon eri kolkkien luonnonvaroihin? Suuri Ei Kiitos.
Äiti oot ihana <3 Ihana lukea kuulumisia tutusta paikasta. Kaikki tosiaan on hyvin, mutta odotan, että saan kavereita. Vähän ikävä sinne!
VastaaPoista