Eläinten viikko

Nelijalkaisten perheenjäsentemme elämä jatkuu rauhallisena ja päivät muistuttavat ainakin näennäisesti toinen toisiaan huolimatta kaksijalkaisten kiireistä ja touhuista. Eläinten muuttumattomana pysyvä elämänrytmi rauhoittaa omaa levotonta ja lomaa kaipaavaa mieltäni. Kun katselen kaikesta sälästä väsyneenä hevosten ja vuohien eloa pihapiirissä, tunnen itsekin juurtuvani hieman syvemmälle sellaiseen elämään ja olotilaan, jota kaipaan. Eläinlauman yllä vallitsee syvä rauha, mistä ihminenkin saa iloa itselleen.

Hevoset ovat laiduntaneet viimeiset yöt vapaasti pihalla ja valitsemillaan laitumilla, koska päivisin paarmat ja muut öttiäiset eivät anna hetken rauhaa. Päiväaikaan hevoset nököttävät hämärässä pihatossa vihulaisilta ja poltteelta suojassa.

On kivan näköistä, kun vuohilauma hakeutuu hevosten seuraan laiduntamaan. Sulassa sovussa koko porukka etenee joko yhtenä rintamalinjana eteenpäin pitkin laidunta, tai sitten kaikki pyörivät toistensa ympärillä kuonot maassa kuin hidastetussa tangossa.

Usvan päivät menevät lauman tarkkailussa ja tarvittaessa sille rähistessä. Kukaan vahdittavista ei juuri korvaansa lotkauta paimenen äänekkäille käskyille liikkua tai saada aikaan härdelliä.

Nappi oppii joka päivä uutta. Se on täysin laumaantunut Koivumäelle. Pennusta on kuoriutumassa nuori nainen. Se tietää, milloin haluaa mennä nukkumaan. Hiljaa se hipsii johonkin valitsemaansa rauhalliseen paikkaan ja käy pienelle kerälle. Valveilla ollessaan se kiusaa mahdollisuuksien mukaan Usvaa roikkumalla tämän takajaloissa tai hännässä. Nekun kanssa Napilla on pitkät, hienot painit useita kertoja päivässä. Tyttö on kaikin puolin pelkkää superlatiivia. On ollut upeaa seurata sen elämää osaksi laumaamme.






Nekulla on nyt juoksut menossa, joten hän on hieman herkällä tuulella. Juoksun alku oli levotonta: miehelään piti päästä keinolla millä hyvänsä, mutta nyt jälkimainingeissa riittää leikkisät painit Napin kanssa.

Ruusu-kili lähti muutama päivä sitten isänsä laumaan sen nuorimmaiseksi jäseneksi. Ensimmäinen ilta oli mennyt kertoman mukaan ääniharjoituksia tehdessä. Seuraavana päivänä oli pikkuinen jo ollut osa laumaa. Isänsä oli hyväksynyt tyttärensä oikeinkin sopuisasti osaksi porukkaa.

Minulla on nyt menossa yrttienkuivatuskausi. Nokkosia on kerätty ja kerätään edelleen erissä kuivumaan. Seuraavaksi tulevat siankärsämöt, jotka juuri nyt ovat puhjenneet kukkaan. Vadelmanlehtiä pitäisi vielä saada riivittyä metsäretkillämme. Hevoset söivät koko viime talven yrttilisää, ja voivat silminnähden hyvin. Tulevana talvena jatkamme samaan malliin. On meillä hieno maa. Voimme kerätä puhtaita yrttejä ja nauttia vielä puhtaasta luonnosta kaikin tavoin! Kiitosta täynnä mieli!