Ilo lähti Oman Ihmisensä luo helmikuun alussa. Tämä ihminen ja perheensä ovat kuin rukousvastaus huokailuihimme löytää varsalle sellainen koti, jossa se saisi elää oikeaa hevosenelämää sekä omien ihmistensä että toisten hevosten kanssa. Tällainen ihminen löysi Ilon tai Ilo löysi hänet, kuinka vaan. Luopuminen oli kevyen raskasta. Olin toivonut ja odottanut Oikean ihmisen ilmaantumista, mutta kun Ilo oli hevoskuljetuskopissa ja kopin punaiset takavalot katosivat mäen alle, olin tyhjä ja turta.
Cheri lähti viime viikolla. Sille olin toivonut parempaa kotia reilun vuoden ajan. Tunsin itse olevani Cherille aivan liian hidas, kömpelö ja arka, jotta olisimme yhdessä voineet valloittaa maailmaa. Cheri on vahva, kaunis ja sisäisesti haasteita haluava hevonen. Se haluaa näyttää taitojaan ja loistaa. Mielikuvissani näen Cherin tanssahtelevan punaista mattoa pitkin Moskovan baletin ensitanssijana salamavalojen loisteessa ja hurraahuutojen kaikuessa. Cheriin minun on mahdoton yhdistää näkymää syvässä lumessa raskasta tukkirekeä kiskovasta hevosesta. Ehei, Cheri Lady on kuin sitruunaperhonen, kevyt ja niin voimakas, ja niin vapaa.
Cheri löysi tai juuri Se Oikea Ihminen löysi Cherin. Päivä jolloin tamma lähti oli riipaisevan raskas. Itkin koko päivän ja tuntui kuin sydän olisi märäntynyt. Tämä kaikki, vaikka syvällä tiedän ja olen täysin vakuuttunut että Cheri ja uusi ihmisensä yksinkertaisesti kuuluvat toisilleen. Nyt kun on kulunut vajaa viikko tamman lähdöstä, on tunteetkin ja keventyneet ja päällimmäisenä on ilo ja kiitollisuus kaikesta siitä, mitä Cherin kanssa sain kokea.
Vielä yksi muutos on hevoslaumaan tullut. Tällä viikolla meille tuli hoitoon 9 v suomenhevostamma Tuiske-Viima, joka lähti tänne maalle "hakemaan vauvaa". On tarkoitus, että Viima-tamma treffailee tositarkoituksella oripoikaa tulevana kesänä. Jos kaikki menisi hyvin, olisi Viima pikkuvarsan äiti kesällä -14. Siunausta ja varjelusta elämääsi täällä mäellä, pikku-Viima.
Minkäslainen hevonen tuo Viima on? Minulla on kotona Viiman emä, Tuiske-Tuuli, ja olisi kiva kuulla, onko tamma yhtään samanlainen kuin emänsä :)
VastaaPoistaLaura, olipa kiva kuulla kommenttisi.
VastaaPoistaViima on aivan ihastuttava tamma. Sen nykyiset omistajat ovat tehneet valtavan työn saada se luottamaan ihmiseen huonojen ravivalmennuskokemusten jälkeen.
Se humpsahti meillä kolmen suokkitamman laumaan kuin vanha hansikas käteen. Ruoka on sille hyvin mieluista ;) niinkuin se suokeille vaan osaa olla. Jos sen kanssa lähtee kävelemään, on se sitä mieltä, että sunnuntaikävelyt eivät ole mistään kotoisin, vaan sitten KÄVELLÄÄN! Nyt ollaan opeteltu vain löntystelemään ja nauttimaan lintujen laulusta. Taustalta löytyy temperamenttia ja tahtoa, ja olenkin oikein tyytyväinen, kun se kertoo mielipiteensä. Perusluonteensa on pohjattoman kiltti. Jos sen eteen tulee asioita tai tehtäviä, mistä se ei ole aivan varma, osaako tehdä oikein, se haluaisi hieman hermostua. Mutta rauhallisella käsittelyllä se saa itseluottamusta ja on tyytyväinen, kun homma meni oikein.
Sanalla sanoen aivan upea tamma. Näillä näkymin Viima on meillä siihen asti, kun mahdollinen varsuli on vierotettu. Olen niin onnellinen, kun Viima on osa meidän heppalaumaa, koska lauma on niin harmoninen ja tasapainoinen.
Kerropa, millainen sen emä on, olisi mielenkiintoista kuulla!
Wau, kuulostaa ihanalta! Ja hyvin paljon samalta, kuin emänsä! Tuiske on ollut minulla vuodesta 2008, ja alkuun meinasin olla hätää kärsimässä sen vauhdikkuuden takia. Pikkuhiljaa luottamus meidän välille kuitenkin kehittyi, ja se alkoi oppia hieman rauhallisemmaksi ja maltillisemmaksi. Viime syksynä sillä kuitenkin todettiin pitkälle edennyt nivelrikko, ja tamma siirtyikin eläkeläisrouvaksi: kevyeen kävelyyn muutaman kerran viikossa ja muuhun kaikenlaiseen hellittelyyn ♥
PoistaTuiske on upea, viisas, nöyrä ja rohkea, mun mielestä Suomenhevonen isolla S:llä! Mitään ei oikeastaan pelkää, menee läpi vaikka harmaan kiven, jos tarpeeksi rohkaisee. Elämäni hevonen, ei voi muuta sanoa :)
Itseasiassa meillä on ollut myös Tuiskeen viimeisin jälkeläinen, Tupu. Se oli meillä ihan vauvaiästä parivuotiaaksi asti, ja ehti opetella ravihevosen ja muutenkin hevoselämän alkeet meillä. Jouduttiin lapsi kuitenkin ajanpuutteen vuoksi myymään. Mutta fiksumpaa varsaa sai kyllä hakea! Hyvät on geenit vissiin ;)
Jään innolla seurailemaan tätä teidän blogianne!